Meidän lapsilla on yhteensä kaksi harrastusta, toinen harrastaa ratsastusta ja toinen perässähiihtoa.

Montako harrastusta teidän lapsilla on ja mikä teidän näkemys on siihen pitääkö niitä olla paljon vai vähän?

Mila 5v harrastaa ratsastusta ja Mio 2v perässähiihtoa. Mila on aloittanut ratsastus harrastuksen enemmän tosissaan reilu vuosi sitten, mutta vauvasta saakka käynyt hepan selässä silloin tällöin. Mio on nyt siinä iässä että käy selässä silloin tällöin ja sanoo haluavansa laukata ja hypätä esteitä. Omasta mielestään ilmeisesti harrastanut sitten jo pitempään =) Milalla käy opettaja kerran viikossa jonka lisäksi ratsastaa minun valvonnassa kerran tai kaksi viikon aikana.

Uusi harrastus

Mila on puhunut että haluaisi aloittaa voimistelun, ja minä huono äiti sanoin että joo äiti vie sinut voimisteluun ja sitten iskee todellisuus että olen myöhässä eikä enää tälle syksyä ole vapaita paikkoja paikallisessa voimisteluseurassa. Tai ainakin heidän monimutkaiset nettisivut antoivat niin ymmärtää. Saa vinkata jos tiedätte jonkun voimistelupaikan Nummelasta tai sen läheltä jossa tilaa vielä olisi.

Viime talvena/keväänä Mila kävi luistelemassa ja sitä olisi varmasti hyvä jatkaa sillä se taito tuskin menee hukkaan. Viime kevään aikana kun loppuen lopuksi päästiin tunneille ehkä vain 5 kertaa Mila ei vielä oikein hiffannut luistelun tekniikkaa. Ehkä hieman pelkää luistimilla oloa ja kaatumista. Tästä syystä kausi tai pari ennen koulun alkua voisi tehdä hyvää ettei sitten koulussa jää luistelussa pahasti muista jälkeen.

Kolmas ”harrastus” mitä Mila kokeili oli tanssi, mutta siitä neiti ei oikein pitänyt. Ja siitäkin tämä ADT äiti joutui maksamaan extra kauden kun en tajunnut peruuttaa paikkaa vaikka tyttö ei siellä kertaakaan käynyt enää uudella kaudella.

Mio tosiaan ei ole vielä harrastuksiin mennyt, mutta oma mielipide on että ei ehkä 2v vielä tarvikaan. Toki jos liikkumista, kiipeilyä/juoksua ei kotioloissa pääse tekemään suosittelen ehdottomasti jotain temppu-jumppa tunteja heti pienestä pitäen, tiettävästi sellaisia löytyy.

Tavallaan mulla kaivelee ajatuksissa että lapsilla TÄYTYY olla harrastuksia. Mutta kuinka paljon niitä nyt sitten täytyy olla? Ei ainakaan liikaa. On kauheeta katsella ja kuunnella sellaisten lasten arkea joissa joka päivälle on jotain harrastusta tuupattu kalenterit täyteen. En tietenkään tuomitse ketään joka tällaisen tien on valinnut, varmasti tiedätte mikä teidän lapsille on parasta. Itse en vain näe sen olevan paras vaihtoehto.

Ääripää on toinen mitä kauhistelen, kun ei liikuta lainkaan. Olen kuullut viisivuotiaista ja jopa koululaisista jotka eivät OSAA juosta. Oma 2v vaikka ei käy missään jumpissa tms osaa juosta ja laukata ja hypätä ja kiipeillä ja ja ja sanoisinko että aika ketterä kaveri on, välillä vähän liiankin =)

Yksi syy miksi halusin että lapset menevät liikuntapäiväkoti Touhulaan oli nimenomaan se että päiväkodissa ajatellaan liikuntaa ja opetetaan eri tekniikoita ainakin jossain määrin, ettei itse tarvitsisi ainakaan vielä roudata lapsia harvase ilta jonnekin harrastusten pariin. Kauhulla odotan sitä kun jossain vaiheessa varmasti näitäkin tulee että harrastuksia alkaa löytymään sieltä täältä. Toivon kuitenkin siinä vaiheessa että pysytään kohtuullisissa määrissä siten että lapset ei väsy liikaa ja meillä vanhemmilla riittää resurssit kuskaamaan heitä.

Tässä on pari videoo jossa näkyy Milan harrastus. Ja Mionkin, se hänen perässä hiihto eli hän tulee perässä minne Milakin menee ja tekee osittain samoja asioita.

Kovasti tsemppiä kaikille harrastusten pariin, olipa niitä sitten paljon tai vähän.

-Mari

Kaupallinen yhteistyö: Vaihtoplus

Jos viisi vuotta pähkäilee autonvaihtoa niin nyt on varmasti jo hyvä aika se toteuttaa

Mä oon miettinyt ja pähkäillyt auton vaihtoa jo pian kolme vuotta. Jontellahan on auto vaihtunut tässä välissä kolmeen kertaan, mutta minä elin pitkään epäsopivan autoni kanssa.

Edellinen autoni oli mersu C220, sellainen musta, haha eikös me naiset aina niin autot kuvailla. Jatketaan nyt hieman tarkennuksia, musta ja pieni tai pienehkö, se riittäköön. Ja nythän mä muistin että ensimmäisen kerran suunnittelin auton vaihtoa jo vuonna 2013 kun Mila oli syntymässä ja jontella taitaakin tuolta ajalta olla yhteensä jo viides auto menossa. Joka tapauksessa autoni oli joo kiva, kivannäköinen ja hyvä ajettava, mutta varsinkin sitten kun toinen lapsi syntyi ja esim. kävin kaupassa niin että oli molemmat lapset mukana ja sattui olemaan vielä Bunda painoja takakontissa niin voin kertoa että haastavaa oli saada enää ruokaostoksia mahtumaan autoon.

Ahtaudesta tuli ensimmäinen tarve auton vaihtoon. Seuraavaksi iski todellisuus talvella kun pariin otteeseen jäin omalla autollani tänne metsikön keskelle kun ei siinä kevyessä takavetoisessa autossa pito riittänyt jotta liukkaalla kelillä olis täältä pois päässyt. Me siis asutaan keskellä metsää, niin kuin moni varmaan jo tiesikin ja tiemme on aika mäkinen ja mutkainen hiekkatie. Tästäkin on se kaksi vuotta kun jäin takavetoisellani tienpäälle. Niin kauan on autonvaihto ollut mielessä. Kaveri veti myös kaksi kertaa viime talvena mun auton ojaan tuolla meidän tiellä.

Oman autoni möin alkukesästä kun eräs toinen kaveri kuin hän joka autoa ajeli ojaan sen halusi ostaa ja jäin ilman autoa. Tässä kohtaa Jontte kuitenkin osti toisen auton joten meille jäi kaksi autoa. Jonten toinen auto joka minulle jäi meni kuitenkin myyntiin ja halusin toisenlaisen auton itselleni.

Reilu viikko sitten tämä auto joutui korjaamolle iskarin vaihtoon joten minä jäin ilman autoa ja kuin taivaanlahjana Kaks Plussan puolelta otettiin yhteyttä sattuisiko auton vaihto/osto olemaan ajankohtainen. Ja olihan se. Ja tarkennettakoon että ihan lahjana tämä ei tullut, joudun kyllä maksamaan autosta, mutta tämä yhteistyö saa vihdoin päätökseen mun ainaisen jahkailun =)

Onneksi kyseessä ei ollut pelkästään uusien autojen autoliike, koska uuteen autoon mulla ei olisi ollut nyt varaa. Kyseessä oli Vaihtoplus joka on erikoistunut käytettyjen autojen myyntiin. Sitä paitsi mä oon vähä sitä mieltä anyway että auto kannattaa ostaa käytettynä. Mutta toki arvostan heitä jotka ostaa autot uutena että meille tulee sitten niitä käytettyjä =) Yhteistyötä ehdotettiin ja ensin piti tarkistaa olisiko heillä autoa minun tarpeisiin vai tyssääkö yhteistyö siihen ettei autoa löydy.

www.vaihtoplus.fi

Itsehän en autosta tee kuin lopullisen päätöksen. Jontte etsi auton mulle. Hän tiesi speksit: Automaatti, Neliveto, maasturi ja värillä ei väliä kunhan on musta tai valkoinen. Ensin löytyi yksi Toyotan land cruiser ja mietittiin sen olevan ok, mutta onneksi seuraavana päivänä myyntiin tuli toinen land cruiseri ja siihen ihastuin. Tällä autolla luulis pääsevän kelillä kuin kelillä ja onhan se turvallinenkin.

Nämä oli kaksi vaihtoehtoa

Näin tuon auton yhteistyöpalaverissa ja kävin kurkkaamassa sisätilat ja ulkoa. Ostopäätöksen tein vasta kotona ja nyt täytyy tunnustaa että tänään olen menossa auton hakemaan vaikka en ole sitä edes koeajanut. Syy miksi uskallan sopia kaupat ennen koeajoa on se, että kauppiaana on autokauppa. Heiltä en lähde auton kanssa ilman takuuta. Jos autossa ilmenee hetimmiten jotain vikaa voin ajaa auton takaisin ja he korjaavat tilanteen. Yksityiseltä ostettaessa ei valitettavasti tällaista takuuta saa.

Tämän haen tänään

Nyt mua kovasti jännittää ja olen innoissani uudesta ”perheenjäsenestä”. Tällä kelpaa hevosiakin vedellä ja on varmasti turvallinen =)

www.vaihtoplus.fi

-Mari